MOT näytti alkuviikosta hienon dokumentin yhdestä uskonnolla alistavasta ja ahdistavasta ryhmittymästä, Koivuniemen porukasta. Ohjelmaa voi vielä katsoa Ylen Areenalla neljän päivän ajan.
On kyllä järkyttävää, mitä kaikkea uskonnon nimissä tehdään. Ja on surullista, miten vaikeaa ihmisten on päästä irti järjestelmällisen alistamisen verkostoista. Kaikki tuki irrottautuville.
Ohjelmasta saa lisää tietoa tekijän blogimerkinnästä, ja itse puljusta saa tietoa aiheen keskustelusivustolta.
Pelastakaa lapset ry:n järjestämässä seminaarissa käsiteltiin kouluväkivallan estämistä. Siellä todettiin, että kiusaamiskuvioissa ei välttämättä ole oleellisinta kiinnittää huomiota kiusaajaan, vaan niihin, jotka mahdollistavat hänen toimintansa. Kiusaaminen on mahdollista vain, jos on olemassa hiljainen enemmistö, joka jollain tavalla tekee kiusaajan toiminnan mahdolliseksi. Se tapahtuu vaikkapa vaikenemisella.
Tämä on totta myös työpaikkakiusaamisen ja muun yhteisöväkivallan suhteen. Kiusaamisessa vaikeneminen on yksinkertaisesti väärin. Syntiä, sanoisi entinen rovasti.
Suomea on kehitetty määrätietoisesti jo parikymmentä vuotta. Hyvinvointivaltiota on ajettu alas. Mielenterveystyötä on ohennettu, kouluja suurennettu, luokkakokoja isonnettu. Vanhemmat on haluttu pitää poissa kotoa lapsia hoitamasta, työelämää on kiireistetty ja tehostettu, kuormaa lisätty. Väkeä on muutatettu työn perässä pois juuriltaan, pätkätöitä lisätty, väliinputoamista kehitetty.
Suomi on nyt rikkaampi kuin koskaan, mutta silti ei näytä olevan varaa lasten koulutukseen, vanhusten inhimilliseen kohteluun tai julkiseen terveydenhuoltoon. Joskus vielä etsittiin yhteistä hyvinvointia. Nykyään tavoitellaan kilpailukykyä, menestystä ja taloudellista voittoa. Väestöstä poimitaan lahjakkaat huiput ja paras panostus suunnataan niihin. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.
Ei tuo kaikki ole sattumalta tapahtunut, vaan johdonmukaisen poliittisen ja taloudellisen työn tuloksena. Suomesta on tehty yhä eurooppalaisempaa ja amerikkalaisempaa. Suomalaisen elämäntehtäväksi on nostettu kuluttaminen. Valtiota ja kirkkoa on erotettu toisistaan, ja samalla on irrotettu yhteiskuntaa moraalista. Ja kaiken tämän jälkeen päättäjät näyttävät yllättyneitä, kun joku alkaa ampua koulussa.