Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Aika rohkeaa. Jumala tuhlaa hyvää erotuksetta kaikille. Ja kun tuo hyvä aurinko nyt meitäkin lämmittää, tulee pahasta parempi ja hyvästä rennompi. Onneksi sitä vielä riittää.
Aurinkoisessa paikassa lojuessa voi hetkeksi tajuta aavistuksen siitä, miten ihminen on alunperin tehty osaksi tätä luomakunnan suurta virtaa. Virtaa, jossa ei erotella eikä omita, vaan jokaisella on paikkansa. Aikansa nousta ja aikansa vaipua. Viisaana otuksena ihminen joutuu tuota tajua vaivalla etsimään, ja etsittävä on.
Tänään alkoi Hyvän mielen viikko. Mielenterveyden keskusliiton mukaan viikon viettämisellä korostetaan jaksamista ja mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyä. Tarkoituksena on vähentää mielenterveysongelmiin liittyviä ennakkoluuloja ja edistää psyykkistä hyvinvointia.
Millainen sellainen viikko voisi olla? Kysyttäisiin toiselta, mitä kuuluu, ja jäätäisiin kuuntelemaan vastausta. Tehtäisiin työt kiireettömämmin, lähdettäisiin aikaisemmin kotiin ja oltaisiin lasten kanssa. Juteltaisiin yhdessä ja kerrottaisiin, että rakastetaan niitä. Illalla istuttaisiin alas puolison tai ystävän kanssa ja mietittäisiin, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Samalla pohdittaisiin, ovatko kaikki tavalliset kiireet ja stressit ja murheet todella sen rahan arvoisia, mitä niistä saa.
Hyvää mieltä syövät ahneus, itsekkyys ja typeryys, nuo markkinatalousyhteiskuntamme peruskivet. Jos haluaa tulla onnelliseksi eli tuoda onnellisuutta toisillekin, pitää kyseenalaistaa ne kaikki. Tyytyä kohtuullisuuteen, tunnustaa toisen ihmisen arvokkuus ja opetella elämänviisautta. Siinä samalla saa myöntää oman rikkinäisyytensä ja keskeneräisyytensä. Se helpottaa.
On turha rakentaa yhteiskuntaa terveille ja menestyville, sillä täysin terve on vain huonosti tutkittu ja menestys yleensä kovin tilapäistä. Hyvä yhteiskunta ei keskity talouskasvuun vaan hyvään elämään.