Kesällä on hyvä pitää lomaa. Töistä ja pinttyneistä tottumuksista. Entä jos kokeilisit vaikkapa netitöntä neliviikkoista? Voisi olla elämys se.
Tämä blogi jää kesälomalle nyt. Palaan virtuaalitodellisuuteen sitten loppukesästä taas. Lämmintä kesää!
Kovin erilaista oli elämä Suomessa silloin, kun ei vielä ollut moottoreita eikä sähkövekottimia. Kuvitella vain voi vaikkapa sitä äänimaailmaa, joka ihmisiä ympäröi. Mikään ei pörissyt eikä surissut. Jos halusi musiikkia, piti itse soittaa tai laulaa, tai pyytää naapuria. Tuulen humina kuului ja tähtien valon näki.
Nykyään sellainen on ylellisyyttä, johon pitää matkustaa ja josta pitää maksaa. Käykö puhtaalle ilmalle ja vedelle vielä samalla tavalla?
Yksi kirkon tärkeimmistä tehtävistä on sen opettaminen, miten ihminen voisi oppia tuntemaan Jumalaa. Sen sijaan kirkko näyttää kuitenkin keskittyneen opettamaan 1800-luvun tapakulttuuria, 1600-luvun musiikkia ja keskiaikaista pukeutumista. Näiden lisäksi on toki tarjottu myös liturgista vaikeaselkoisuutta systeemien ystäville, syyllisyydessä rypemistä itsetunto-ongelmaisille, hallintorakenteita byrokraateille ja oikeaoppisuuden rajojen piirtämistä pikkusieluisille.
Hiljaisen rukouksen ja mietiskelyn opettaminen on jäänyt vähemmälle. Niiden opetteleminen on ollut ihmisten omatoimisuuden ja oman oivaltamisen varassa. Jumalan näkeminen toisissa ihmisissä, Jumalan tunteminen elämän pohjavirtana, oman itsekkyyden sivuun laittaminen – kaikki se vaatii säännöllistä harjoittelemista, ihan niin kuin kaikki muutkin taidot elämässä.
Uuden vuoden voisi nimetä Jumalan etsimisen vuodeksi. Jos vaikka yhden telkkarisarjan ja yhden näennäissosiaalisen nettipalstan jättää vuodeksi väliin, niin aikaakin siihen löytyy yllin kyllin.
Jos joulua odottaessa etsit elämän syvyyttä, etsit oikeaa tietä. Oikeaa tietä on hyvä etsiä, sillä kun sen löytää, tietää olevansa matkalla oikeaan suuntaan.
Kulutusyhteiskuntamme tarjoaa päämäärätöntä harhailua ja nimittää sitä elämäksi. Syvällä sielussaan ihminen tietää elämän olevan jotain aivan muuta.
Liikkeelle lähdetään hiljaisuudesta. Entä jos varaisit päivästäsi puoli tuntia sille, että istut hiljaa Jumalan edessä? Mitään höpöttämättä, selittelemättä ja hurskasta esittämättä. Vaikkapa viitenä päivänä viikossa.
Pieni vaivannäkö, ja matka elämän syvyyteen olisi alkanut.
Yksi hyvä keino tutustua omaan sisäiseen tasapainoisuuteen tai tasapainottomuuteen on hiljaisuus. Mene vaikka talvella yksin mökille vuorokaudeksi. Ole ilman televisiota, tietokonetta, kännykkää, radiota, levysoitinta ja muuta elektroniikkaa koko aika. Siis virrat pois ja räpeltämättä. Lämmitä mökkiä ja saunaa, paistele makkaraa takassa, kolaile pihaa, nakerra avantoa, katsele tähtiä ja nauti hiljaisuudesta. Itsekseen saa ihan vähän puhua, jos on pakko. Alkoholia ja tupakkaa ei, seuraa ei.
Se tarkoittaa samaa, kuin että jätetään hetkeksi astiturruttimet pois. Koetaan elämää raakana omana itsenään. Heikko sielu ei sitä kestä, vaan sitä alkaa ahistaa. Hyvinvoivaa sielua hiljaisuus ja turruttamaton elämä hivelee. Kumpi sinä olet?
Jos kävi huonosti ja tuli levoton olo, tai leikki jäi peräti kesken, on syytä katsoa peiliin. Onko ongelmana ylenpalttinen itsen viihdyttäminen, paisunut kuvitelma omasta hyödyllisyydestä vai tutustumattomuus omaan sisimpään, vai mikä pitää sielun heikkona? Turmeleeko huono seura vai huonot tavat? Hoitamatta ei sielukaan voi hyvin.