Uskontodialogia?
Maailman evankelikaalinen allianssi WEA on antanut julkilausuman, jonka mukaan juutalaisetkin tulisi käännyttää kristinuskoon. Asiasta uutisoi myös Kotimaa. Julkilausuman mukaan paras tapa kunnioittaa juutalaisia olisi julistaa heille, että vain Jeesukseen uskovat pelastuvat. Tähän allianssin mukaan velvoittaa sekä usko että Raamattu.
Siis kaikista kristittyjä, niinkö? Islamilaisten mukaan taas islamilainen laki tulisi saattaa voimaan kaikkialla, ja se tuskin onnistuu ilman että kaikista tulisi muslimeja. Juutalaiset eivät sentään tavoittele juutalaista maailmaa, siitä pisteet heille.
Ehkäpä tähän mennessä on jo ihan tarpeeksi väitetty, että oma uskonnollinen perinne olisi maailman paras ja ainoa oikea kaikille. Sillä innokkuudella on perusteltu monta sotaa, paljon tappamista ja loputtomasti syrjintää. Sopu ihmisten välillä ei leviä sillä, että hoetaan omaa oikeassa olemista ja toisten väärässä olemista.
Opetus Jeesuksesta ainoana pelastajana on ilman muuta kristinuskon sisäinen lause. Se voi olla totta kristinuskon sisäpuolella kristillisessä puhunnassa, mutta ei siihen kristinuskon ulkopuolella uskota. Eri uskonnoissa pidetään totena erilaisia oppilauseita.
Kristinuskolla on juutalaisuuteen erityinen suhde. Kaksi kolmasosaa pyhistä kirjoistamme on juutalaisilta lainassa, ja uskontomme keskeisin hahmo, Jeesus, oli juutalainen. Eikä muuten kääntynyt kristityksi. Siksi kristinuskon suhde juutalaisuuteen on luonnostaan kunnioittava ja arvostava, ei käännyttävä.
Ihmisillä jokaisen uskonnon piirissä on sama tehtävä: etsiä sitä, mikä rakentaa elämää. Sitä, mikä tuo mielen tasapainoa, keskinäistä sopua ja luonnon kunnioittamista. Sitä, mikä antaa toivoa ja saa näkemään vaivaa kärsivän ihmisen hyväksi. Luontevinta on aloittaa sen etsiminen omasta uskonnollisesta ja kulttuurisesta perinteestä.
Ehkäpä, jos toisella tavalla uskovia kohdataan molemminpuolisesti arvostaen ja kuunnellen, voi sovinto levitä uskonnollisen inttämisperinteen piiriinkin.
Kiitos Kimmo todella hyvistä sivuista ja ajatuksista! Ja uskontodialogiin liittyen, Pekka Hiltunen kysyi osuvasti tiistaina esitelmässään, että ketkä uskontodialogissa käyvät keskustelua, uskonnotko? Vai olisiko sittenkin ihmiset? Ja kuka sitten edustaa mitä… JOivalsin, että jos
keskustelen ja kerron uskostani , kerron silloin ehkä enenemmänkin itsestäni ja elämäntarinastani (toiveista ja peloista) kuin “kristinuskosta”. näin pohdin tässä tänään.
Kirjoitat: “Sopu ihmisten välillä ei leviä sillä, että hoetaan omaa oikeassa olemista ja toisten väärässä olemista.”
Kuitenkin tunnut oleavan sitä mieltä, että “inttäjät” ovat väärässä ja sinä oikeassa.
Hassua, eikö totta? (No pun intended)
Mielenkiintoinen pohdinnan aihe olisi se, kuuluuko suvaitsevaisuuteen suvaitsemattomuuden suvaitseminen. Ja jos kuuluu, niin mitä se oikein tarkoittaisi, sillä suvaitsematon sulkee suvaitsevan joka tapauksessa keskustelun ulkopuolelle. Jos taas suvaitsematon ryhtyy keskusteluun, hän luopuu jo itse suvaitsemattomuudestaan.
Jos jokaisesta löytyy edes vähän suvaitsevaisuutta, pääsee keskustelu alkuun, ja suvaitsevaisuuden lisääntyessä keskustelu etenee ja muuttuu jopa hedelmälliseksi.
“Opetus Jeesuksesta ainoana pelastajana on ilman muuta kristinuskon sisäinen lause”, kirjoitit.
Toivottavasti ymmärsin lauseen väärin, mutta oletko tosissaan sitä mieltä, että Jeesuksen rooli Vapahtajana koskee vain kristittyjä? Jeesushan armahti koko maailman, ja sanoi itsekin, että vain Hänen kauttaan voivat ihmiset saavuttaa iankaikkisen elämän. Jos Jeesuksen työ koskisi vain niitä, jotka ovat jo kristittyjä, niin kaikki lähetystyö ja evankeliointihan voitaisiin samantien lopettaa.
“Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni” – Juutalaiskristitythän ajattelivat, että sovitustyö koski vain Israelin kansan kadonneita lampaita, mutta kas kummaa, Paavalin kanta evankeliumin viennistä pakanakansoille voitti; mahtaisi Jeesukseen uskovia olla aika vähän tänä päivänä, jos ei oltaisi lähdetty viemään ilosanomaa eteenpäin.
En tiedä, kärjistitkö/oioitko mutkia miten paljon tässä blogitekstissä, mutta eikö lähetystyö eli Jumalan sanan herättäminen ei-kristityissä ole kirkon opin peruspilareita, joiden kannalla papin kuuluisi olla? Kaipaisin vähän selvennystä.
Kristitty toki näkee Jeesuksen koko maailman Vapahtajana, niin kristittyjen kuin muidenkin. Jonkin toisen uskonnon sisäistänyt taas tarkastelee elämän, toivon ja anteeksisaamisen kysymyksiä toisilla käsitteillä. Eri uskontoihin uskovien ihmisten välisissä keskusteluissa voidaan koittaa selvittää, mitä yhteistä käsitteiden pohjalla olevilla asioilla on käsite-eroista huolimatta.
Joku saattaa keskusteluissa muuttaa käyttämiään käsitteitäkin, mutta tärkeintä lienee käsitteiden takana olevien asioiden leviäminen: toivon, armahtavaisuuden, turvallisuuden, hyvän tavoittelemisen ja rakkauden. Siis niiden, mitä Jeesus opetti ja teki todeksi elämällään ja ylösnousemuksellaan.