Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Aika rohkeaa. Jumala tuhlaa hyvää erotuksetta kaikille. Ja kun tuo hyvä aurinko nyt meitäkin lämmittää, tulee pahasta parempi ja hyvästä rennompi. Onneksi sitä vielä riittää.
Aurinkoisessa paikassa lojuessa voi hetkeksi tajuta aavistuksen siitä, miten ihminen on alunperin tehty osaksi tätä luomakunnan suurta virtaa. Virtaa, jossa ei erotella eikä omita, vaan jokaisella on paikkansa. Aikansa nousta ja aikansa vaipua. Viisaana otuksena ihminen joutuu tuota tajua vaivalla etsimään, ja etsittävä on.
sielu elämä, kohtuullisuus, tasapaino
Yhteiskunta tekee heiluriliikettä monella saralla. Yksi niistä on arvot: sekä käytännössä toteutuvat että keskustelussa esiintyvät. Vuosikymmeniä sitten painotus oli itseisarvojen etsinnässä. Nykyään taas keskitytään välinearvoihin.
Itseisarvoja etsivä yhteiskunta miettii ihmisoikeuksia, luonnon säilyttämistä, hyvää elämää ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta arvoina sinänsä. Niitä kannattaa tavoitella ihan itsensä vuoksi, koska se on hyvää ja oikein. Perusarvot eivät alistu välineiksi minkään muun hyvän toteuttamiselle, vaan päinvastoin. Elämäntapaa muokataan arvoja toteuttavaksi.
Välinearvoja toteuttava yhteiskunta näkee enimmät elämän arvot välineellisinä. Niitä seurataan ja toteutetaan ehdollisesti, siis vain mikäli ne toimivat edistävinä välineinä jonkin muun suhteen. Tuo jokin muu on toki olemassa itseisarvona, mutta sitä ei nosteta esille, vaan toimitaan ja keskustellaan ikään kuin välinearvot nojaisivat kaikki toinen toisiinsa kuin korttitalon kortit.
Nykyisessä Suomessamme selkärankaiset itseisarvoja avoimesti toteuttavat elämäntavat ovat jäämässä vähemmistöön. Koko suomalainen hyvinvointi ja erityislaatuisuus on aikaisempina vuosisatoina perustunut voimakkaaseen itseisarvojen tajuun. Nykyisessä kännykänräpellyskulttuurissa ihmisen, luonnon ja hyvän elämän perusarvot on madallettu välinearvojen tasolle. Se murentaa suomalaisen hyvinvoinnin tehokkaasti ja ripeästi, jos heiluria ei pian käännetä vastakkaiseen suuntaan.
Entä mikä siellä pohjalla piilotettuna itesisarvona nykyään näkyy? Yksi vain: rikkaimpien rikastuminen millä tahansa hinnalla.
yhteiskunta arvot, hyvä, ihmisoikeudet
Ihmisellä on elämänmittainen tehtävä etsiä elämisen taitoa. Eläminen on kuin uimista, ilman taitoa se on vaikeaa. Joku yrittää pysytellä pinnalla polkemalla toisia alas. Siten saa toisen pinnan alle, mutta sen jälkeen itsensäkin.
Elämisen taitoa on vaikea löytää yksin. Toista voi auttaa löytämään, kun antaa hänelle hyviä eväitä siihen. Kannustamalla, kuuntelemalla, antamalla aikaa ja antamalla arvoa.
Kaksi itsekästä yrittää ottaa toisiltaan, ja kumpikaan ei löydä. Kaksi rohkeaa antaa omastaan toisilleen, ja molemmat löytävät. He löytävät ystävän ja palasen elämisen taitoa.
sielu elämä, ihminen, ystävyys
Kysymys: Mitä toimintaa seurakunnan tulisi järjestää nuorille aikuisille?
Vastaus: Jos oletetaan tavalliseen tapaan, että seurakunnan järjestämällä toiminnalla tarkoitetaan jotain, jonka seurakunnan työntekijät järjestävät, ja sitten koittavat markkinoinnin keinoin houkutella siihen seurakuntalaisia mukaan, niin vastaus on yksinkertainen: ei yhtään mitään.
Lapsille on hyvä järjestää toimintaa, sillä lapsia pitää kasvattaa. Nuorillekin kannattaa järjestää toimintaa samasta syystä, mutta yhdessä nuorten kanssa ja nuoria kuunnellen. Aikuiset taas ovat aikuisia, he osaavat hoitaa itse omat asiansa.
Sitten kun seurakunnan nuoret aikuiset yhdessä keksivät, mitä hyvää ja kaunista he haluavat edistää ja myös ryhtyvät siihen, seurakunnan työntekijät voivat tarjota pyydettäessä taustatukea. Sama juttu vanhempien aikuisten kohdalla. Ei holhota täysivaltaisia.
kirkko aikuisuus, kasvatus, toiminta
Meillä Suomessa on uskonnonvapaus. Jokaisella on oikeus omaan uskontoonsa, eikä häntä saa sen perusteella sorsia. Täällä kristitty enemmistö näyttää pitävän huolta toisten uskonnollisista oikeuksista paremmin kuin omistaan.
Egyptissä kristityt ovat vähemmistönä. Köyhiäkin vielä. Muslimienemmistö keksii sikainfluenssasta uuden tavan sorsia kristittyjä: tapetaan niiltä kaikki siat. Muilla kun ei sikoja ole.
Kristittynä oleminen tuntuu siellä varmasti aika lailla erilaiselta kuin täällä.
yhteiskunta arvot, oikeudenmukaisuus, uskonnonvapaus
Pelastakaa lapset ry:n järjestämässä seminaarissa käsiteltiin kouluväkivallan estämistä. Siellä todettiin, että kiusaamiskuvioissa ei välttämättä ole oleellisinta kiinnittää huomiota kiusaajaan, vaan niihin, jotka mahdollistavat hänen toimintansa. Kiusaaminen on mahdollista vain, jos on olemassa hiljainen enemmistö, joka jollain tavalla tekee kiusaajan toiminnan mahdolliseksi. Se tapahtuu vaikkapa vaikenemisella.
Tämä on totta myös työpaikkakiusaamisen ja muun yhteisöväkivallan suhteen. Kiusaamisessa vaikeneminen on yksinkertaisesti väärin. Syntiä, sanoisi entinen rovasti.
yhteiskunta sopu, väkivalta, yhteistyö
Kun on pitkään sairaana ja lopulta paranee, niin terveys tuntuu ihmeellisen ihanalta. Ajatella, voi kävellä ulkona, nuuhkia kevätilmaa, tuntea auringon kasvoillaan ja tuulen tukassaan. Arkiruoka maistuu taivaalliselle, hengittäminen rauhoittaa ja pelkkä olemassaolo tuo iloisen mielen.
Kun taas on pitkään terveenä, alkaa pitää sitä itsestäänselvyytenä. Ei sillä ole mitään suurempaa arvoa, kaikkihan terveitä ovat, mutta kun on tämä ja tämä ongelma, joka pitäisi ratkaista. Mieliala synkkenee, vastoinkäymiset tuntuvat lisääntyvän ja pelkkä olemassaolo ottaa päähän.
Omituinen on ihmisen mieli.
sielu ilo, tasapaino, tyytyväisyys
Pääsiäismunan kirkollinen symboliikka avautuu helposti. Kuolleelta näyttävä muna kantaa uutta elämää sisällään. Uusi alku tuo toivon ja tulevaisuuden.
Pääsiäispupun kanssa joutuu jo vähän tekemään töitä. Ehkä se pitkäkorvainen ja ei-kovin-älykäs loikkija kuvaa ihmistä, joka arkana ja huolestuneena saa kuulla iloisen sanoman: sinullekin on tullut kevät. Kuolema on voitettu, ja sinutkin on kutsuttu pirskeisiin.
Evankeliumi on ihme juttu. Kun se osuu kohdalle, niin sieluun paistaa aurinko. Sen melkein tuntee.
kirkko, sielu ilo, sanoma, toivo
Kaksi kiperää kysymystä peiliin katsojalle:
- Elänkö jonkun toisen unelmia? Haluanko oikeasti sitä mitä tavoittelen; onko se hyvää, arvokasta ja onnellisuutta tuovaa? Itsekö olen sitä pohtinut, vai olenko omaksunut vain ympäristön, markkinoiden ja yhteiskunnan minulle syöttämiä tavoitteita?
- Uskonko olevani arvokas omana itsenäni? Arvostanko aitoa sisintäni, tunnenko itseäni, näenkö sekä taitoni että taitamattomuuteni? Tunnistanko sielussani sen väkevän, pienen ja lapsellisen, joka tekee minusta ihmisen?
sielu aitous, arvot, unelma
Organisaatiot ja yhteisöt uudistuvat ja muuttavat muotoaan. Toisinaan organisaation muutoksessa on kyse suuntautumisesta organisaation tehtävään, toisinaan organisaatioon itseensä. Itseensä suuntautuva uudistus on byrokratiaa korostava, ja se jättää selvät jäljet ympärilleen.
Byrokratiaa korostavan organisaatiomuutoksen tunnistaa neljästä jäljestä:
- Sanat pitenevät. Organisaation osia ja toimintoja kuvataan entistä pidemmillä ja moniosaisemmilla yhdyssanoilla. Osa nimistä korvataan lyhenteillä.
- Täytettävien papereiden määrä lisääntyy. Työntekijä joutuu työtä tehdessään kahlaamaan entistä suuremman paperiviidakon lävitse.
- Nimettömät viestit yleistyvät. Sisäisessä viestinnässä liikkuu entistä enemmän jonkin organisaatioryhmän nimissä kirjoitettuja tai kokonaan nimettömiä viestejä. Selkeästi allekirjoitetut toimintaohjeet jäävät vähemmistöön.
- Byrokratiasta aletaan puhua myönteisenä asiana. Kerrotaan, kuinka se helpottaa työtä, ja kuinka uudistusten byrokraattisuus on loppujen lopuksi kaikkien etu.
yhteiskunta byrokratia, muutos, tehtävä