Kolme askelta eteen - oppilaitospappien blogi
parikalaa.net > blogi > tuoreimmat

Kohtaamisia

Johanna torstai 26/1 2017

Saarna Taulumäen kirkossa 15.1.

Evankelumiteksti Joh 4:5-26

Sinulla ja minulla, on ihmisinä syvä kaipaus ja tarve tulla kohdatuiksi. Todellisessa kohtaamisessa on kyse jostakin siitä, että sinä tulet nähdyksi, kuulluksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi. Tämä kaipaus kohtaamiseen kuuluu jo ihan pienen vauvan äänestä. Kun vauva itkee, on siihen sisään rakennettu kaipaus: näe minut, kuule minut, ota minut syliin ja rakasta. Vauvan itkulla on selvä tehtävä. Se virittää vanhemman kohtaamaan hänet. Sen avulla vauva saa yhteyden toiseen ihmiseen.

 

Tiesitkö, että kehossasi on yli 100 miljardia hermosolua. Hermosolun tehtävä on välittää viestiä ympäri kehoa aivoihin ja aivoista takasin lihaksiin ja elimiin ja rauhasiin.

Jotta kätesi ja jalkasi liikkuvat, tunnet kipua, pystyt puhumaan, muistamaan ja oppimaan uutta tarvitaan hermosoluja. Mutta hermosolut eivät voi toimia yksin. Jotta ihmisen toiminta olisi tehokasta ja järkevää tarvitsee hermosolujen kohdata toisensa ja olla vuorovaikutuksessa keskenään. Tarvitaan yhteyttä. Ihmisen biologiaan, kehomme rakenteisiin, ihmisyyteen, on kirjattu kaipaus. Kaipaus tulla kohdatuksi, tarve löytää yhteys.

 

Päivän evankeliumissa tapahtuu kohtaaminen. Jeesus kohtaa samarialaisen naisen kaivolla. Nainen on arkipuuhissa hakemassa kaivolta vettä. Nainen ei tunne Jeesusta, joka pyytää tältä vettä juotavaksi. Keskustelun edetessä nainen kuitenkin huomaa, että tällä miehellä on uskomaton kyky kohdata hänet. Jeesus keskustelee naisen kanssa, vaikka vieras mies ja nainen eivät saisi kahden kesken jutella julkisesti. Jeesus puhuttelee naista, vaikka tämä kuluukin samarialaisten hyljeksittyyn ja väheksyttyyn kansaan. Jeesus ei lähde naisen luota pois, vaikka hänen rikkonainen elämänsä, erot ja uudet miehet tulevat paljastetuiksi. Nainen tulee nähdyksi.

 

Mitä tapahtuu, jos emme tule kohdatuksi, jos emme löydä yhteyttä? Jos hermosolu ei löydä solukumppania ja pysty muodostamaan yhteyttä toiseen hermosoluun, sen sisäänrakennettu kuolettava rakenne ohjautuu päälle ja solu kuolee. Jos vauva ei saa itkullaan yhteyttä toiseen ihmiseen, jos kohtaamista vanhemman kanssa ei synny, lapsi kuolee.

 

Sinulle on mahdollisesti tuttu Tove Jansonin tarina näkymättömästä lapsesta, Ninnistä. Ninni saapuu muumitaloon eräänä sateisena iltana Tuutikin tuomana ja on täysin päästä varpaisiin näkymätön. Vain pieni tiuku kaulassa kertoo, missä tyttö on ja mihin hän liikkuu. Ninni on asunut ennen muumitaloon tuloa tätinsä luona. Täti on kohdellut Ninniä kylmän ironisesti, minkä takia Ninni on pikkuhiljaa haalistunut ja muuttunut lopulta täysin näkymättömäksi. Muumimamman hellässä hoidossa ja arkisessa rakkaudessa, Ninni alkaa kuitenkin pikkuhiljaa muuttua jälleen näkyväksi.

Jos ihminen jää yksin, vaille rakkautta, hän tulee näkymättömäksi ja lakkaa olemasta. Luin eräästä muutaman vuoden takaisesta nettiartikkelista, joka kertoi Tukholman pohjoispuolelta Gävlestä yhden syksyn aikana löydetyistä yhteensä seitsemästä kuolleesta vanhuksesta. Yhteistä heille oli se, ettei heidän kuolemastaan ollut kenelläkään tietoa. Järkyttävintä asiassa ei ole se, että monet heistä olivat olleet kuolleina kuukausia ennen löytämistään. Järkyttävintä on se, että yksikään ihminen ei tiennyt heidän olemassaolostaan heidän eläessään. Yksinäisyyttä ja sen vaikutuksia ihmiseen on tutkittu viime aikoina paljon. Tutkimuksissa on osoitettu, että yksinäisyys on ihmiselle vaarallista ja terveysriski. Yksinäisyyden biologisia vaikutuksia ovat esimerkiksi altistuminen herkemmin infektioille, sydänsairauksille ja masennukselle. Tutkijoiden mukaan yksinäisyyden paras lääke on toinen ihminen. Ihminen tarvitsee yhteyttä toiseen ihmiseen.

Päivän evankeliumitekstissä tapahtuu toinen kohtaaminen. Samarialainen nainen kohtaa kaivolla Jeesuksen. Jeesus on istahtanut kaivolle, hän on lähettänyt opetuslapset hakemaan ruokaa ja pyytää saada vettä kaivolle tulleelta samarialaiselta naiselta. Jeesus tuntee naisen, vaikka nainen ei tunne häntä. Keskustelun edetessä Jeesus kuitenkin paljastaa itsensä. Aluksi nainen tunnistaa hänet juutalaiseksi, tämän jälkeen puhuttelee kohteliaammin herraksi. Sitten nainen ymmärtää Jeesuksen olevan profeetta, kunnes lopulta tälle selviää kuka Jeesuksen todella on: Messias, Kristus. Jeesus tulee nähdyksi ja kohdatuksi vapahtajana ja pelastajana.

Mistä kaipaus kumpuaa meidän mieleemme, kehoomme ja sydämeemme? Mikä on kaipauksemme lähde? Ihmisellä on kaipaus tulla kohdatuksi ja rakastetuksi, koska hän on joutunut eroon rakkauden alkulähteestä, Jumalasta. Siten ihminen on kadottanut yhteyden, johon hänet alun perin tarkoitettiin. Tästä syystä sieluumme, ruumiiseemme ja henkeemme on sisäänrakennettuna kaipaus kohtaamisella ja yhteydelle. Psalmissa sanotaan: ”Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, sieluni jää kaipaamaan sinua Jumala.” Tästä syystä pelkästään toinen ihminen ei koskaan voi tyydyttää meidän kaipaustamme, meidän rakkauden nälkämme ja janoamme. ihmisellä on suurempi jano, suurempi kuin pelkän kaivoveden, jota toinen ihminen voi antaa. Me tavoittelemme elämää, joka ulottuu biologisen elämän tuolle puolen. Me tarvitsemme elämän vettä, jonka vain Jumala voi antaa. Ihmisellä on tarve yhteyteen Jumalan kanssa.

Päivän evankeliumissa tapahtuu kolmas kohtaaminen.  Jeesus kohtaa sinut tänään kaivolla. Hän sanoo sinulle: ”Minä tunnen sinut. Näen sinut ja sinun elämäsi, sen rikkonaisuudet ja vajavuudet, ilot ja surut. Näen kaipuusi tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi, kuulluksi ja nähdyksi. Näen kaipuusi yhteyteen. Näen janosi. Juo minun antamaani vettä, etkä koskaan enää ole janoinen. Silloin sinun sisällesi syntyy lähde, josta pulppuaa ikuisen elämän vesi. Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssani, sinun vapahtajasi ja pelastajasi.”

Ihminen tarvitsee yhteyttä toiseen ihmiseen ja Jumalaan. Kun siis tänään lähdet tältä kirkosta tulevaan viikkoon, arkisiin askareisiisi, kohtaa toinen ihminen. Vastaa hänen kaipaukseensa ja yhteydenkaipuuseensa rakkaudella. Kohtaa myös itsesi, kehosi, liikkeesi, hengityksesi ja sen kaipaus rakkaudella. Kaipauksesta, yhteydestä ja rakkaudesta löydät Jumalan, joka on sen ihmiseen kirjoittanut. Tuo Jumala sanoa sinulle: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhun sinun kanssasi, sinun vapahtajasi ja pelastajasi. Juo minun antamaani vettä, etkä koskaan enää ole janoinen.”

Joulukortti

Johanna maanantai 12/12 2016

Oppilaitosdiakonimme Elinan jouluterveiset teille kaikille!

Sananen perinteistä joulun alla

Lähetätkö sinä joulukortteja? Jos olet lukenut kirjan Pikku prinssistä, niin muistat varmaan, että kirjassa kerrotaan perinteistä. Kettu kertoo tapaamalleen Pikku Prinssille siitä, miten elämässä tulee olla perinteitä. Kun Pikku prinssi kysyy, mikä on perinne niin kettu vastaa: ” Se on aivan liiaksi unohdettu käsite.

Sen ansiosta jokin päivä on toisenlainen kuin muut, jokin tunti erilainen kuin toiset”. Minusta ketun vastaus on hyvä ja selkeä. Perinteet tekevät jostakin hetkestä erilaisen ja tuovat näin oman osansa arkeen. Perinteet voivat olla hyvin henkilökohtaisia ja jo omasta lapsuudesta opittuja. Minun perinteeni ovat joulukortit ja niiden lähettäminen. Joka vuosi otan esille repaleisen osoitekirjani ja raapustan kortit keittiön pöydän ääressä. En askartele kortteja itse, koska olen onnettoman huono askartelemaan. Lähimmäisten ihmisteni kohdalla kuitenkin mietin, millaisen kortin lähetän. Haluan, että kortti on saajansa näköinen. Samalla ikään kuin pysähdyn tämän läheisen kohdalle ja mietin, mitä hänelle kuuluu ja millainen kortti sopii juuri hänen elämäänsä. Tämän perinteen olen oppinut kotoani, sillä liki 90- vuotias äitini tekee juuri samoin. Joka vuosi hän valitsee tarkkaan sen kortin, minkä lähettää. Toivon, että tämä perinne jatkuu vielä omienkin lasteni kohdalla. Voi olla, että kuulostaa pikkumaiselta, mutta olen samaa mieltä ketun kanssa perinteiden tärkeydestä. Joulukorttiperinne tosin on jo murtumassa tässä someajassa, missä elämme ja joulutervehdyksiäkin lähetetään monin eri tavoin. Jollekin taas joulukorttien lähettäminen ei ole niin tärkeää ja niin sen kuuluu ollakin, sillä me ihmiset olemme erilaisia ja meillä on erilaisia perinteitä. Meillä on myös oma tapamme valmistautua joulun odotukseen ja jouluun. Itseäni viehättää ajatus juuri joulun odotuksesta, mikä tuo valoa tähän pimeään vuodenaikaan. Kynttilät, jouluvalot, joulukoristeet ja joulun punaisuus – ne vaan saavat hyvälle mielelle. Joillekin kaikki on liikaa: jouluvalot ärsyttävät, joulumusiikki kaupoissa on väsyttävää ja joulu nähdään vain kaupallisena juhlana. Kaupallinen joulu varmasti onkin ja tuntuu, että kaupallistuu vuosi vuodelta enemmän. Kaupallisuuteen emme voi vaikuttaa, vaikka kuinka haluaisimme. Voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, millaisen joulun odotuksen ja joulun itsellemme luomme. Onko meillä hyviä perinteitä, jotka haluamme säilyttää? Onko olemassa perinteitä, joista haluamme eroon?

Onko aika rakentaa omia perinteitä, itsensä näköisiä ja kokoisia? Kaikille ihanaa joulun odotusta omien perinteidensä kanssa, mitä ne sitten ovatkaan.

Toiveita ja toivoa

Johanna maanantai 5/12 2016

Millaisia joululahjatoiveita sinulla on tänä vuonna? Itse olen Marimekon astioiden innokas kerääjä ja joulu on parasta aikaa kartuttaa kokoelmaa toivomalla kauniita astioita lahjaksi. Lapset puolestaan ovat innokkaita lelulehtien selaajia ja toiveita aina ritarinlinnasta valheenpaljastuskoneeseen on sadellut. Myös töissä olen adventin aikana saanut kuulla monenlaisia toiveita joululle. Olen kuullut toiveen kuukauden matkakortista, kun muuten siihen ei ole varaa, mutta jos joululahjaksi kuitenkin kehtaisi vanhemmilta pyytää. Olen kuullut toiveen siitä, kuinka saisi koko joulun olla harjoittelijana töissä, ettei vaan tarvitsisi olla kotona jouluna. Olen kuullut toiveen siitä, kunpa isä olisi vielä elossa, jotta voitaisiin viettää tavallinen joulu ja toiveen siitä, kuinka YT-neuvottelujen jälkeenkin saisi vuodenvaihteessa jatkaa töitä. Monenlaisia joulutoiveita, joista toiset täyttyvät ja toiset eivät.

Tärkeintä joulutoiveissa ei kuitenkaan loppupelissä ole se, mitä toivoo ja toteutuvatko nämä toiveet jouluna vai eivät. Se, millä on merkitystä, on kyky osata toivoa. Toivo on vapauttava ja parantava voima. Kyky olla toiveikas vaikeuksienkin keskellä, kyky toivoa, vaikka toivoa ei olisi, on elämää kannatteleva voima. Toivo liittyy läheisesti luottamuksen ja elämäntarkoituksen kokemiseen. Jo Platon tiesi sen, että elämällä on kaksi rajaa toivo ja kuolema. Jos toivoa ei ole ihminen on kuollut, joutunut pimeyden keskelle.

Sinä yönä, kun toivo syntyy, pimeyden keskelle syttyy valo. Sinä yönä, kun toivo syntyy, kuoleman keskelle tulee elämä. Sinä yönä, kun toivo syntyy, murheen keskelle tulee häivähdys iloa. Sinä yönä, kun Jumalan poika syntyy, syntyy maailmaan toivo. Kyky toivoa, esittää toiveita ja unelmoida on joulun tärkein taito. Itse toivo on joulun suurin lahja.

Toiveikasta ja siunattua joulun odotusta kaikille!

PS. Miten sinä voisit tänä jouluna olla Jumalan pojan lailla toivon tuojana niille kavereille, ystäville, työtovereille, perheenjäsenille ja tuntemattomille ihmisille, jotka ovat menettäneet kykynsä toivoa?

helmikuu 2017
  ma ti ke to pe la su
5     1 2 3 4 5
6 6 7 8 9 10 11 12
7 13 14 15 16 17 18 19
8 20 21 22 23 24 25 26
9 27 28          
maaliskuu 2017
  ma ti ke to pe la su
9     1 2 3 4 5
10 6 7 8 9 10 11 12
11 13 14 15 16 17 18 19
12 20 21 22 23 24 25 26
13 27 28 29 30 31    
tänään     aukeama    
 


Kolme askelta eteen - kokemuksia elämästä, etsimisestä ja kristinuskosta | oppilaitospappien blogi
systeeminä Kvakieli Light 1.2 © 2007-2016 K.Nieminen