Jos tuntuu siltä, että ei tahdo jaksaa oikein mitään, kannattaa kysyä itseltään kolme kysymystä:
- nukunko tarpeeksi ja nimen omaan öisin?
- syönkö monipuolisesti?
- ulkoilenko joka päivä valoisan aikaan?
Jos kaikki nuo ovat kunnossa, ja silti alakuloisuus on vallitsevaa, on syytä ottaa aikaa pohdinnalle ja koittaa arvioida, mistä pohjimmiltaan on kysymys. Mikä masentaa? Mikä pelottaa? Miksi tuntuu, ettei ole tilaa omassa elämässä?
Oman kehon ja mielen viestejä kannattaa kuunnella, sillä luonnostaan ne pyrkivät hyvinvointia kohti ja varoittavat ylikuormituksesta. Kaikki solmut eivät kuitenkaan aukene yksin miettimällä. Luotettavan ihmisen kanssa keskustellessa asioistaan saa paremmin otteen.
Kotona voi hiljentyä. Erityisesti silloin, kun siellä on rauhallista, eikä mikään ääntä pitävä tai kuvia näyttävä laite ole päällä. Voi istua tyynylle, ristiä jalkansa ja hengittää syvään. Antaa jännitysten rentoutua ja mielen rauhoittua.
Siinä istuessaan voi miettiä, kuinka Jumala on edessä ja takana, yläpuolella ja alapuolella. Ilmana hengityksessä, elämänä suonissa. Lähellä ja joka puolella.
Kirkossakin voi hiljentyä. Erityisesti silloin kun siellä ei ole mitään ohjelmaa. Voi katsella ympärilleen, tulla osaksi hiljaisuutta ja uppoutua levolliseen rukoukseen. Sanattomaan, vaatimuksettomaan.
Se tekee hyvää.
On aika tunnustaa siivoamisen terapeuttinen merkitys. Siivotessa käyn läpi omaa lähihistoriaani: mihin olen aikani käyttänyt, mitä olen kerännyt ja mitä saanut aikaan. Syntyneet sotkut vähenevät ja vähitellen katoavat. Tarpeettomiksi käyneet tavarat poistuvat nurkista.
Siivotessa jätän vanhaa taakse, ja teen tilaa uudelle. Menneen tukkoisuuden ja pölyisyyden tilalle tulee raikkautta ja avaruutta. Huomaan, että en olekaan vielä lopullisesti urautunut, vaan minussa voi syttyä uutta innostusta.
Rätti kädessä voin istahtaa ämpärin viereen ja todeta: minä elän vielä.
Lumen tulon myötä vuodenaika vaihtuu. Luonto asettuu talviseen lepoon. Puutarhoissa pystytetään jänisverkkoja omenapuiden ympärille, halkopinot tarkistetaan ja kolat kaivetaan esiin varastoista.
On aika huokaista ja katsella vähän taakseen. Miltä mennyt kesä ja syksy näyttävät, mitä niistä jäi käteen itselle ja toisille? Ja miltä nyt tuntuu, onko voimat tallella, vieläkö henki kulkee?
Eteenpäin ei pitkälle näe, sitä voi vain arvailla. Mutta tähän päivään näkee kirkkaasti. Tänään on loppuelämän ensimmäinen päivä.
Moni kertoo olevansa väsynyt. Jos se vaivaa pitempään, kannattaa kokeilla elämäntapamuutosta, joka on erittäin yksinkertainen, mutta vaatii päättäväisyyttä. Samalla voi testata oman tahdonvoimansa määrää.
Päivällä mukava ulkoilu haluttuun aikaan halutulla tavalla. Illalla telkkarit, tietokoneet ja kännykät kiinni kello kahdeksalta, ja sitten rauhallisen viihtyisän illan päätteeksi kymmenen nurkilla yöpuulle.
Kun tuosta tulee tapa, se auttaa väsymykseen varsin todennäköisesti.