Kolme askelta eteen - oppilaitospappien blogi
parikalaa.net > blogi > tuoreimmat

Kuoleman asiantuntija

Johanna torstai 6/11 2014

Viime viikonloppuna vietettiin Pyhäinpäivää. Moni suomalainen käy silloin hautausmaalla sytyttämässä kynttilöitä niiden rakkaiden ihmisten muistoksi, jotka ovat kuolleet. Kirkossa muistellaan iäisyyteen siirtyneitä sukupolvia ja läheisiä sekä kaipaillaan taivaan kotiin. Samaan aikaan meille on kovaa vauhtia rantautumassa Yhdysvalloissa suuressa suosiossa oleva Halloween-juhla, jossa pukeudutaan esimerkiksi eläviksi kuolleiksi kuten luurangoiksi, zombeiksi, viikatemiehiksi, aaveiksi ja vampyyreiksi. Halloween-juhlahan pohjautuu kelttiläisessä kulttuurissa syksyllä, maanviljelyskauden lopussa, vietettyyn sadonkorjuun juhlaan samhainiin. Kelttien uskomusten mukaan tämän maailman ja yliluonnollisen maailman väliset rajat katosivat luonnon kuihtuessa ja kuollessa, ja henget saattoivat yrittää houkutella ihmisiä tuonpuoleiseen. Myös Suomalaisessa vanhassa perinteessä uskottiin, että Pyhäinpäivän aattoyönä pyhät miehet, autuaat marttyyrivainajat, olivat joukolla liikkeellä. Tällöin vainajille tarjottiin juhlaruokaa ja heidän odotettiin kylpevän saunassa. Aiemmin Pyhäinpäivä tunnettiinkin nimellä Pyhäinmiesten päivä. Kaikki tämä ajoittuu syksyyn, jolloin myös luonto pimenee, kuolee ja hiljenee ympäriltä.

Elämä ja kuolema, kohtu ja hauta kietoutuvat salaperäisesti toisiinsa. Jo pienen lapsen syntymässä on aina läsnä pala kuolemaa. Elämä tuo aina kuoleman mahdollisuuden lähelleen ja kuolema puolestaan nostaa elämän arvoonsa, antaa sille sen ainutkertaisuuden. Pappina sitä yrittää raottaa tuota salaperäisyyden verhoa, tämän maailman ja tuonpuoleisen maailman välistä rajaa, puhumalla, pohtimalla, rukoilemalla ja siunaamalla.  ”Mistä ihmisen persoona ja minuus tulee pieneen vauvaan, kuinka minusta tulee minä?” Kysyy kotona meidän 8-vuotias. ”Mihinkä se ihminen oikein menee, kun se kuolee, kun tuntuu, että ei siitä jää siihen sänkyyn kuin vain ruumis. Ei se oo se sama ihminen siinä enää.” Pohditaan yhdessä tulevien lähihoitajien kanssa, jotka ovat jo harjoittelujakson aikana kerenneet kohtaamaan kuolemaa. Pysähdytään yhdessä olemaan hiljaa ja rukoilemaan, kun läheinen kaveri ja ihminen on kuollut.  Siunataan kuollut ihminen ristinmerkillä hautajaisissa. Arkun kanteen piirtyy hiekasta tehty risti. Se sama risti, joka kasteessa tehdään pienen vauvan otsaan ja rintaan.

Elämä ja kuolema kietoutuvat salaperäisesti toisiinsa. Kuoleman asiantuntijana sitä yrittää raottaa tuota salaperäisyyttä, ylittää rajoja, vaikka sanoja ei aina ole, tieto on vajavaista ja määränpää tuntematon. Kuitenkin juuri kuolemaa vasten elämän, juuri tämänkin hetken, arvokkuus ja ainutkertaisuus nousee esille. Nautitaan siis juuri tästä hetkestä, elämästä, pimenevästä marraskuusta.

p.s  Mihinkä asuun kuoleman asiantuntija sitten pukeutuu Halloween –hengailuillassa Veturitalliella? No, viikatemieheksi tietenkin! Kiitos Jamko hauskoista juhlista!

Veneet lepäämään

Kimmo maanantai 20/10 2014

Viikonloppuna nostettiin veneitä pukeille talvehtimaan. Ensin ne näyttivät kovin eksyneiltä kuivalla maalla. Pesun ja tavaroiden tyhjennyksen jälkeen ne kuitenkin rauhoittuivat. Asettuivat levolle pressujensa alle. Talviunille.

Valo vähenee, ilmat kylmenee ja luonto käy levolle. Ihmismieli ei horrosta, mutta haluaa hidastaa tahtia. Miten se olisi tänä syksynä mahdollista? Mikä nyt on liikaa ja tarpeetonta? Mikä arvokasta ja hoitavaa?

Uni on hyväksi.

Muista hengittää

Kimmo keskiviikko 14/5 2014

Kevät on minulle usein uuden innostuksen aikaa. Valoa riittää, ulkona alkaa tareta, kasvit kasvavat ja mieli porisee. Puutarhassa voi värkätä yhtä ja toista, vesillä saa mittailla taitojaan tuulen kanssa, ja höyläpenkin ääressä katoaa tunti jos toinenkin.

Ideoita riittää hengästymiseen asti. Melko pian vastaan tulee kysymys: mikä on olennaista, mikä on keskittymisen arvoista? Ja millä perusteella? Helposti innostus muuttuu säntäilyksi, ja säntäily väsähtämiseksi.

Silloin pitää muistaa hengittää. Pysähtyä hiljaiseen paikkaan. Hengittää sisäänsä heräävää kevättä, alkavaa kasvua ja ryhtymättömyyttä. Pitää asettua paikoilleen niin pitkäksi aikaa, että tuntee rauhoittuvansa, tuntee saavansa kiinni nykyhetkestä. Se selkiyttää mieltä.

joulukuu 2014
  ma ti ke to pe la su
49 1 2 3 4 5 6 7
50 8 9 10 11 12 13 14
51 15 16 17 18 19 20 21
52 22 23 24 25 26 27 28
1 29 30 31        
tammikuu 2015
  ma ti ke to pe la su
1       1 2 3 4
2 5 6 7 8 9 10 11
3 12 13 14 15 16 17 18
4 19 20 21 22 23 24 25
5 26 27 28 29 30 31  
tänään     aukeama    
 


Kolme askelta eteen - kokemuksia elämästä, etsimisestä ja kristinuskosta | oppilaitospappien blogi
systeeminä Kvakieli Light 1.1 © 2007-2014 Kimmo Nieminen