Kolme askelta eteen - oppilaitospappien blogi
parikalaa.net > blogi > tuoreimmat

Joulukortti

Johanna maanantai 12/12 2016

Oppilaitosdiakonimme Elinan jouluterveiset teille kaikille!

Sananen perinteistä joulun alla

Lähetätkö sinä joulukortteja? Jos olet lukenut kirjan Pikku prinssistä, niin muistat varmaan, että kirjassa kerrotaan perinteistä. Kettu kertoo tapaamalleen Pikku Prinssille siitä, miten elämässä tulee olla perinteitä. Kun Pikku prinssi kysyy, mikä on perinne niin kettu vastaa: ” Se on aivan liiaksi unohdettu käsite.

Sen ansiosta jokin päivä on toisenlainen kuin muut, jokin tunti erilainen kuin toiset”. Minusta ketun vastaus on hyvä ja selkeä. Perinteet tekevät jostakin hetkestä erilaisen ja tuovat näin oman osansa arkeen. Perinteet voivat olla hyvin henkilökohtaisia ja jo omasta lapsuudesta opittuja. Minun perinteeni ovat joulukortit ja niiden lähettäminen. Joka vuosi otan esille repaleisen osoitekirjani ja raapustan kortit keittiön pöydän ääressä. En askartele kortteja itse, koska olen onnettoman huono askartelemaan. Lähimmäisten ihmisteni kohdalla kuitenkin mietin, millaisen kortin lähetän. Haluan, että kortti on saajansa näköinen. Samalla ikään kuin pysähdyn tämän läheisen kohdalle ja mietin, mitä hänelle kuuluu ja millainen kortti sopii juuri hänen elämäänsä. Tämän perinteen olen oppinut kotoani, sillä liki 90- vuotias äitini tekee juuri samoin. Joka vuosi hän valitsee tarkkaan sen kortin, minkä lähettää. Toivon, että tämä perinne jatkuu vielä omienkin lasteni kohdalla. Voi olla, että kuulostaa pikkumaiselta, mutta olen samaa mieltä ketun kanssa perinteiden tärkeydestä. Joulukorttiperinne tosin on jo murtumassa tässä someajassa, missä elämme ja joulutervehdyksiäkin lähetetään monin eri tavoin. Jollekin taas joulukorttien lähettäminen ei ole niin tärkeää ja niin sen kuuluu ollakin, sillä me ihmiset olemme erilaisia ja meillä on erilaisia perinteitä. Meillä on myös oma tapamme valmistautua joulun odotukseen ja jouluun. Itseäni viehättää ajatus juuri joulun odotuksesta, mikä tuo valoa tähän pimeään vuodenaikaan. Kynttilät, jouluvalot, joulukoristeet ja joulun punaisuus – ne vaan saavat hyvälle mielelle. Joillekin kaikki on liikaa: jouluvalot ärsyttävät, joulumusiikki kaupoissa on väsyttävää ja joulu nähdään vain kaupallisena juhlana. Kaupallinen joulu varmasti onkin ja tuntuu, että kaupallistuu vuosi vuodelta enemmän. Kaupallisuuteen emme voi vaikuttaa, vaikka kuinka haluaisimme. Voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, millaisen joulun odotuksen ja joulun itsellemme luomme. Onko meillä hyviä perinteitä, jotka haluamme säilyttää? Onko olemassa perinteitä, joista haluamme eroon?

Onko aika rakentaa omia perinteitä, itsensä näköisiä ja kokoisia? Kaikille ihanaa joulun odotusta omien perinteidensä kanssa, mitä ne sitten ovatkaan.

Toiveita ja toivoa

Johanna maanantai 5/12 2016

Millaisia joululahjatoiveita sinulla on tänä vuonna? Itse olen Marimekon astioiden innokas kerääjä ja joulu on parasta aikaa kartuttaa kokoelmaa toivomalla kauniita astioita lahjaksi. Lapset puolestaan ovat innokkaita lelulehtien selaajia ja toiveita aina ritarinlinnasta valheenpaljastuskoneeseen on sadellut. Myös töissä olen adventin aikana saanut kuulla monenlaisia toiveita joululle. Olen kuullut toiveen kuukauden matkakortista, kun muuten siihen ei ole varaa, mutta jos joululahjaksi kuitenkin kehtaisi vanhemmilta pyytää. Olen kuullut toiveen siitä, kuinka saisi koko joulun olla harjoittelijana töissä, ettei vaan tarvitsisi olla kotona jouluna. Olen kuullut toiveen siitä, kunpa isä olisi vielä elossa, jotta voitaisiin viettää tavallinen joulu ja toiveen siitä, kuinka YT-neuvottelujen jälkeenkin saisi vuodenvaihteessa jatkaa töitä. Monenlaisia joulutoiveita, joista toiset täyttyvät ja toiset eivät.

Tärkeintä joulutoiveissa ei kuitenkaan loppupelissä ole se, mitä toivoo ja toteutuvatko nämä toiveet jouluna vai eivät. Se, millä on merkitystä, on kyky osata toivoa. Toivo on vapauttava ja parantava voima. Kyky olla toiveikas vaikeuksienkin keskellä, kyky toivoa, vaikka toivoa ei olisi, on elämää kannatteleva voima. Toivo liittyy läheisesti luottamuksen ja elämäntarkoituksen kokemiseen. Jo Platon tiesi sen, että elämällä on kaksi rajaa toivo ja kuolema. Jos toivoa ei ole ihminen on kuollut, joutunut pimeyden keskelle.

Sinä yönä, kun toivo syntyy, pimeyden keskelle syttyy valo. Sinä yönä, kun toivo syntyy, kuoleman keskelle tulee elämä. Sinä yönä, kun toivo syntyy, murheen keskelle tulee häivähdys iloa. Sinä yönä, kun Jumalan poika syntyy, syntyy maailmaan toivo. Kyky toivoa, esittää toiveita ja unelmoida on joulun tärkein taito. Itse toivo on joulun suurin lahja.

Toiveikasta ja siunattua joulun odotusta kaikille!

PS. Miten sinä voisit tänä jouluna olla Jumalan pojan lailla toivon tuojana niille kavereille, ystäville, työtovereille, perheenjäsenille ja tuntemattomille ihmisille, jotka ovat menettäneet kykynsä toivoa?

Tarpeeksi hyvä arki

Minna keskiviikko 19/10 2016

Pari päivää sitten alkoi monessa koulussa syysloma, mutta minulla jatkuu normaali arki. Minun lomani on tulossa vasta tuonnempana. En voi väittää, ettenkö lomaa kaipaisi, sillä syksy ei varsinaisesti ole minun vuodenaikani ja latausaikani vain pitenevät talvea päin mennessä. Huomaankin pyrkiväni minimoimaan energiaa vaativat tehtävät, kuten siivouksen. Tiedän, että esimerkiksi lakanat ovat olleet ehdottomasti jo vaihtamisen tarpeessa viikon verran,  mutta päädyin silti tänäänkin vain heittämään päiväpeiton sängyn suojaksi.

                      Olen oppinut olemaan armollinen itsellenkin. Joskus riittää pienempi satsaus. Meillä vähän sinne päinkin kun on kovin luksusta jos vertaa mihin tahansa kehittyvän maan arkeen. Näkövinkkeliä on hyvä välillä hakea muualtakin.

                      Jos jotain on matkoilta mukaan tarttunut niin ihmisten välisen huolenpidon arvostus. Sitä välitöntä uteliaisuutta ja kiinnostusta toista ihmistä kohtaan. Toisen näkemistä. Suojamuurien laskemista. Suun avaamista ja kuulumisten vaihtoa ventovieraidenkin kesken. Niitä kaipaan. Mitä taas matkoilla kaipaan omasta maastani on arjen sujuvuus, netin toimivuus, turvallisuus, asioiden hoitamisen helppous. Jokin kombinaatio näistä olisi jo taivas.

                      Toisaalta taivas voi löytyä ihan oman arjen keskeltäkin, jos suostuu oman asenteensa muutokseen. Vaikka harva meistä enää tyytyy samaan, johon Paavali aikoinaan jo parituhatta vuotta sitten kehoitti nuorta Timoteusta ”Kun meilä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä.” (1.Tim.6:6) Pieni vaatimustason lasku voisi olla terveellistä. Tyytymättömyys kun alkaa värittää varsin harmaalla pensselillä ympäristöämme.

                      Minulla on nyt hyvä mahdollisuus etsiä onnellisuutta ja tyytyväisyyttä tästä omasta arjesta, kun muut lomailevat syyslomallansa. Huomaan, että kaipaan elämän minimoimista ja tyytyväisyyden löytymistä pienistä, tavallisista asiosta. Ja uskon, että tällainen kaipaus avaa ovia johonkin uuteen, hyvään. Jo tämä ajatus alkoi lisätä tyytyväisyyttäni. Uskaltaisitko sinäkin hellittää hieman ja katsoa elämääsi kiitollisuudesta käsin?

 

 

 

 

tammikuu 2017
  ma ti ke to pe la su
52             1
1 2 3 4 5 6 7 8
2 9 10 11 12 13 14 15
3 16 17 18 19 20 21 22
4 23 24 25 26 27 28 29
5 30 31          
helmikuu 2017
  ma ti ke to pe la su
5     1 2 3 4 5
6 6 7 8 9 10 11 12
7 13 14 15 16 17 18 19
8 20 21 22 23 24 25 26
9 27 28          
tänään     aukeama    
 


Kolme askelta eteen - kokemuksia elämästä, etsimisestä ja kristinuskosta | oppilaitospappien blogi
systeeminä Kvakieli Light 1.2 © 2007-2016 K.Nieminen