Jos röhnöttää tuolissaan aina samaan suuntaan vinossa, keho tottuu siihen, ja selkä muuttuu vinoksi. Ryhdikkyys auttaisi asiaa, mutta entä jos luonteen lujuus ei riitä siihen? Silloin voi ainakin röhnöttää välillä päinvastaiseen suuntaan vinossa, ja vähitellen etsiä uusia erivinoja asentoja.
Liike tekee hyvää. Tottumusten purkaminen, uuden kokeileminen, näkökulmien avartaminen. Liike erottaa elävän kuolleesta. Ja ryhdikkäänkin pitää välillä taipuilla, ettei ihan kangistu.
Autoilu ja metsässä kuljeskelu Konnevedellä oli mielenkiintoista myrskyn jälkeen. Metsät olivat kuin metsänomistajien metsänhoidon jäljiltä: puita oli pantu nurin pitkin ja poikin. Tosin yhdellä erolla: aluskasvillisuutta ei ollut tuhottu ollenkaan. Mustikoita saattoi keräillä kuten ennen myrskyäkin. Hakkuiden jälkeen taas kestää vuosikausia ennen kuin metsässä viihtyy mikään alkuperäiskasvi. Pitääkö tästä päätellä, että ukkosmyrsky on keskimääräistä metsänomistajaa älykkäämpi?
Onhan se vaihtelua, että metsiä runtelee välillä jokin muukin kuin metsänomistajat.
Kesällä helle hellii ihmistä ja hellittää paineita. Kiristyneet lihakset rentoutuvat ja mieli myös. Neljä asiaa lomatunnelmasta voisi koittaa säilyttäisi sisällään läpi vuoden:
- kiireettömyyden tunteen pään sisällä
- kyvyn nähdä kauneus joka puolella lähellä
- luottamuksen ja pelottomuuden tulevaisuuteen nähden
- hymyilevän asenteen toisia ihmisiä kohtaan
Jo olisi pieneltä palaltaan parempi maailma tämä.
Kesällä on hyvä pitää lomaa. Töistä ja pinttyneistä tottumuksista. Entä jos kokeilisit vaikkapa netitöntä neliviikkoista? Voisi olla elämys se.
Tämä blogi jää kesälomalle nyt. Palaan virtuaalitodellisuuteen sitten loppukesästä taas. Lämmintä kesää!
Ihmisen elämä on ainutkertainen tilaisuus kokea tämä kaikki. Siis minun elämäni minulle ja sinun elämäsi sinulle. Sitä elämää ei pidä antaa kenellekään toiselle. Siis ei kuulu antautua jollekin aatteelle tai uskonnolle tai toiselle ihmiselle niin, että eläisikin eniten sitä varten ja jättäisi itsensä sivuun. Yliuhrautuvaisuus tai yliantautuneisuus jättää itselle liian ahtaan tilan. Siinä sielu kuihtuu.
Jumalan etsiminen ei ole sitä, että luovuttaisi päätösvaltaa omasta elämästään jollekin uskonnolliselle yhteisölle tai antaisi sen määritellä itseään. Jumalan etsiminen on elämän syvyyden etsimistä – siinä löytää syvintä omaa itseään ja Jumalaa yhtä aikaa. Sinun elämäsi on arvokas siksi, että se on sinun ainoa elämäsi. Sinä olet arvokas ihan pelkän itsesi vuoksi.
Elämässä on paljon tilaa omille valinnoille ja unelmille. Aikuinen tekee valintansa itse oman pohdintansa pohjalta. Siinä ei ole tavoitteena tehdä mitään oikein elettyä ja hyvin suoritettua taideteosta, jota sitten joku toinen ihailisi. Elämää ei siis eletä edes Jumalan iloksi tai Jumalalle, vaan elämisen ilosta elämän itsensä vuoksi.
Oma elämä löytää tarkoituksensa siitä, että vähitellen kasvan siksi, mikä pohjimmiltani olen. Terveen itsearvostuksen pohjalta voi sitten eläytyä myös toisen ihmisen osaan ja etsiä yhteistä hyvää. Silloin se rikastuttaa eikä syö ihmistä.