Kolme askelta eteen - oppilaitospappien blogi
parikalaa.net > blogi > tuoreimmat

Katse eteen ja suupielet ylöspäin!

Johanna perjantai 30/1 2015

Tammikuu. –Uusi vuosi ja uudet kujeet. Uuden vuoden alussa teemme yleensä tilinpäätöstä menneestä vuodesta. Mietimme kaikkia niitä tapahtumia, sattumia, merkillisiä ja merkitsemättömiä hetkiä sekä omia tekemisiämme ja saavutuksiamme kuluneen vuoden aikana. Teemme yhteenlaskelmia siitä, oliko kulunut vuosi plussan puolella vai jäikö se miinusmerkkiseksi. Samalla suuntaamme katseemme kuitenkin myös eteenpäin ja tulevaan. Pohdiskelemme, mitä vuosi 2015 tuokaan tullessaan?  Löydänkö rakkauden, toteutuvatko suunnitelmat, loppuuko ahdistus, valmistunko, vaihdanko alaa, löydänkö töitä, tapahtuuko jotakin yllättävää, löydänkö vastauksia?

Uusi vuosi antaa toivoa paremmasta ja lupaa uusia mahdollisuuksia. Toisaalta tulevaisuus voi myös pelottaa ja ahdistaa. Tammikuun tuskailussa, tylsyydessä, tipattomuudessa, tyhjyydessä ja tärkeiden asioiden puntaroinnissa radiosta pärähtää soimaan Elastisen uusi ”Eteen ja ylöspäin” kappale. Sen sanoissa on jotakin, joka valaa itseeni tahtoa, sisua ja unelmia hyvästä huomisesta, hyvästä alkavasta vuodesta. Sitä samaa toivon sinullekin!

Mul ei ollu mitää muut ku mahdollisuus
ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa.
Koval duunilla asiat vaan onnistuu.
Kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan.
Hanskat ei tipahda, periks ei anneta.
Ne sanoo et pysty, et voi, ei kannata.
Mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt.
Ne saa luun kurkkuun saa ku tulosta taas teen.
Jatkan, jaksan vaikka väkisin.
Jos se ois helppoo, kaikki tekis nii.
Mus on voima, jota ei voi vaimentaa.
Pusken täysii aina vaa.
Mun ei täydy vaan mä saan.

Katse eteen ja suupielet ylöspäin!
Teen vastoinkäymisistä voimaa.
Katse eteen ja suupielet ylöspäin!
Antaa tulla! Kestän kyllä, periks en tuu antamaan.


P.s Sitten kun omat voimat ei riitäkään niin onneksi on ystävät, sukulaiset, lähimmäiset ja Jumala johon saa turvata. Ihanaa, onnellista, siunattua ja vähäisiä kyyneleitä sisältävää vuotta 2015 kaikille!

Muuttosiivous

Kimmo tiistai 20/1 2015

Muutin työhuoneeni, ja uusi osoite on T 368. Muuttoon liittyi muuttosiivous, kuten asiaan kuuluu. Mielenkiintoista oli käydä tavaroita läpi. Samalla sai katsauksen menneisiin työvuosiin.

Siivoaminen on muutenkin terapeuttista. Oman elinympäristön järjestyessä mielikin saa tilaisuuden järjestyä. Eikä mitään uutta mahdu syntymään, jos vanhat asiat täyttävät kaiken tilan. Turhan mukana roikkuvan lastin taakseen jättäminen helpottaa.

Kuoleman asiantuntija

Johanna torstai 6/11 2014

Viime viikonloppuna vietettiin Pyhäinpäivää. Moni suomalainen käy silloin hautausmaalla sytyttämässä kynttilöitä niiden rakkaiden ihmisten muistoksi, jotka ovat kuolleet. Kirkossa muistellaan iäisyyteen siirtyneitä sukupolvia ja läheisiä sekä kaipaillaan taivaan kotiin. Samaan aikaan meille on kovaa vauhtia rantautumassa Yhdysvalloissa suuressa suosiossa oleva Halloween-juhla, jossa pukeudutaan esimerkiksi eläviksi kuolleiksi kuten luurangoiksi, zombeiksi, viikatemiehiksi, aaveiksi ja vampyyreiksi. Halloween-juhlahan pohjautuu kelttiläisessä kulttuurissa syksyllä, maanviljelyskauden lopussa, vietettyyn sadonkorjuun juhlaan samhainiin. Kelttien uskomusten mukaan tämän maailman ja yliluonnollisen maailman väliset rajat katosivat luonnon kuihtuessa ja kuollessa, ja henget saattoivat yrittää houkutella ihmisiä tuonpuoleiseen. Myös Suomalaisessa vanhassa perinteessä uskottiin, että Pyhäinpäivän aattoyönä pyhät miehet, autuaat marttyyrivainajat, olivat joukolla liikkeellä. Tällöin vainajille tarjottiin juhlaruokaa ja heidän odotettiin kylpevän saunassa. Aiemmin Pyhäinpäivä tunnettiinkin nimellä Pyhäinmiesten päivä. Kaikki tämä ajoittuu syksyyn, jolloin myös luonto pimenee, kuolee ja hiljenee ympäriltä.

Elämä ja kuolema, kohtu ja hauta kietoutuvat salaperäisesti toisiinsa. Jo pienen lapsen syntymässä on aina läsnä pala kuolemaa. Elämä tuo aina kuoleman mahdollisuuden lähelleen ja kuolema puolestaan nostaa elämän arvoonsa, antaa sille sen ainutkertaisuuden. Pappina sitä yrittää raottaa tuota salaperäisyyden verhoa, tämän maailman ja tuonpuoleisen maailman välistä rajaa, puhumalla, pohtimalla, rukoilemalla ja siunaamalla.  ”Mistä ihmisen persoona ja minuus tulee pieneen vauvaan, kuinka minusta tulee minä?” Kysyy kotona meidän 8-vuotias. ”Mihinkä se ihminen oikein menee, kun se kuolee, kun tuntuu, että ei siitä jää siihen sänkyyn kuin vain ruumis. Ei se oo se sama ihminen siinä enää.” Pohditaan yhdessä tulevien lähihoitajien kanssa, jotka ovat jo harjoittelujakson aikana kerenneet kohtaamaan kuolemaa. Pysähdytään yhdessä olemaan hiljaa ja rukoilemaan, kun läheinen kaveri ja ihminen on kuollut.  Siunataan kuollut ihminen ristinmerkillä hautajaisissa. Arkun kanteen piirtyy hiekasta tehty risti. Se sama risti, joka kasteessa tehdään pienen vauvan otsaan ja rintaan.

Elämä ja kuolema kietoutuvat salaperäisesti toisiinsa. Kuoleman asiantuntijana sitä yrittää raottaa tuota salaperäisyyttä, ylittää rajoja, vaikka sanoja ei aina ole, tieto on vajavaista ja määränpää tuntematon. Kuitenkin juuri kuolemaa vasten elämän, juuri tämänkin hetken, arvokkuus ja ainutkertaisuus nousee esille. Nautitaan siis juuri tästä hetkestä, elämästä, pimenevästä marraskuusta.

p.s  Mihinkä asuun kuoleman asiantuntija sitten pukeutuu Halloween –hengailuillassa Veturitalliella? No, viikatemieheksi tietenkin! Kiitos Jamko hauskoista juhlista!

heinäkuu 2015
  ma ti ke to pe la su
27     1 2 3 4 5
28 6 7 8 9 10 11 12
29 13 14 15 16 17 18 19
30 20 21 22 23 24 25 26
31 27 28 29 30 31    
elokuu 2015
  ma ti ke to pe la su
31           1 2
32 3 4 5 6 7 8 9
33 10 11 12 13 14 15 16
34 17 18 19 20 21 22 23
35 24 25 26 27 28 29 30
36 31            
tänään     aukeama    
 


Kolme askelta eteen - kokemuksia elämästä, etsimisestä ja kristinuskosta | oppilaitospappien blogi
systeeminä Kvakieli Light 1.1 © 2007-2014 Kimmo Nieminen